Kokemuksellista oppimista Uusperheneuvojakoulutuksessa

Psykodraamakouluttaja Eeva Riutamaa kertoo kokemuksestaan kouluttajana Uusperheneuvojakoulutuksessa:

Olen ollut mukana kolmessa uusperheneuvojien koulutusryhmässä, joista jokainen on ollut ainutlaatuinen. Yhteinen matkanteko monenlaisissa maisemissa on ollut uskomattoman rikas ja opettavainen. Ryhmämuotoinen prosessikoulutus saa aina mielenkiintoisen sävynsä osallistujien henkilökohtaisista laaduista ja tarinoista. Prosessi on muuttanut meitä kaikkia mukanaolijoita.

                                Kuvasssa psykodraamaohjaaja Eeva Riutamaa

Tehtäväni on haastaa opiskelijoita tutkimaan erilaisia uusperheteemoja kokemuksellisen työskentelyn avulla. Olemme vakituisen kouluttajatiimin kanssa halunneet etsiä sellaisia tulokulmia, joihin tutustuttuaan neuvoja uskaltaisi kohdata haasteellisimpiakin tulevan työkenttänsä ongelmia. Opetussisällön perusrunkoa sovellamme luovasti ryhmän tarpeita parhaiten palvelevaksi. Minun osuutenani on ollut kouluttaa toiminnallisia eli ns. draamamenetelmiä ja ohjata opiskelijoita tutkimaan sekä ammatillisen että henkilökohtaisen kasvunsa kysymyksiä psykodraaman keinoin. Tutustumalla itseensä omien roolivalintojensa kautta ihminen voi saada kosketuksen niin omiin kasvuhaasteisiinsa kuin spontaanisuuteen ja luovuuteensakin.

Tutkimme draamatyöskentelyn avulla monimuotoisia uusperhesysteemejä ja niiden ihmissuhde- ja vuorovaikutusverkostoja. Otetaan esimerkiksi vaikkapa pariskunnan erotilanne, jossa ns. päähenkilö (tilannetta tutkiva asianosainen) asettuu itsensä lisäksi myös puolisonsa rooliin, eläytyy siihen ja toimii siinä jonkun aikaa. Tarvittaessa siirrytään hakemaan perspektiiviä myös lapsen ja muiden osallisten rooleista käsin. Kaikkien näiden osapuolten silmin katsotaan systeemiä, jonka osana henkilö on ollut ja josta hän on erinäisistä syistä lähtenyt. Tämä lisää ymmärrystä ja avartaa näköaloja asiakkaiden neuvontatyöhön. Uudenlaisten tulokulmien tavoittaminen, nimenomaan toisten rooleista käsin, on avain oman tilanteen jäsentävään peilaukseen.   

Roolinvaihto eli toisen ihmisen osaan asettuminen, on psykodraamamenetelmien tärkein työkalu. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjaimellisesti valitaan erilaisia rooleja, toimitaan niissä ja koetaan asioita sekä yksilöllisesti että yhdessä ryhmänä. Joku henkilö on voinut elää koko elämänsä kilttinä tyttönä alistuen muiden tahtoon. Kun hän saa tuntumaa kapinallisen tai pahiksen roolista, kunnolla tuulettaa ja vastustaa auktoriteetteja, on tämänkaltainen kokemus usein erittäin puhdistavaa. Tukahdutettuun tunteeseen ja vaiettuun ilmaisuun sidottu energia vapautuu yksilön omaan käyttöön. Vastaavasti puhelias ihminen hiljaisen tai syrjäytyneen roolissa voi löytää jotain uudenlaista ymmärrystä mahdollisen eristäytyjän maailmasta. Tunnetasolla aidosti koettu roolinvaihto muuttaa aina ihmistä. Rooleissa eletyt hetket ja tunnelmat lujittavat ihmisten välisiä suhteita.

Rooleissa tavoitetaan sisältä käsin jotain siitä, miltä reaalitilanteessa oikeasti voikin tuntua.  Tätä kuvaa osuvasti psykodraaman luojan, Jacob Levy Morenon (1889-1974) kuuluisa ajatus kahden yksilön kohtaamisesta: ”Silmästä silmään, kasvoista kasvoihin, kun sinä olet lähellä haluan ottaa silmäsi ja asettaa ne omieni sijalle ja sinä otat minun silmäni ja sijoitat ne omiesi sijaan. Silloin minä katselen sinun silmilläsi ja sinä katsot minun silmilläni.”
Morenon kehittämistyön johtotähtenä oli ”maailman rauha”. Hän halusi auttaa ihmisiä luomaan toimivia ihmissuhteita ja elämään sovinnossa toistensa kanssa.

Koulutuksessa jokainen työskentelyistunto on sisällöltään ainutlaatuinen. Ohjaajan tehtävänä on virittää ryhmää löytämään yhteinen sävel, taso, jossa jokainen mukanaolija on valmis yhteistyöhön ja halukas ”astumaan tuntemattomaan”. Tätä varten kaksipäiväiset psykodraamajaksot alkavat aina ns. tunnelmakierroksella. Istumme ringissä, jossa kukin osallistuja voi haluamassaan järjestyksessä kertoilla kuulumisensa ja tunnelmansa. Keskusteluosuus saattaa toisinaan venyä pitkäksikin, mikäli tunteiden käsittelylle on tarvetta.

Hyvä virittäytyminen on avain toimivalle työskentelylle. Aivan samoin kuin juoksulenkille lämmitetyt lihakset auttavat juoksijaa toimivaan suoritukseen, niin samalla tavoin optimaaliseen vireystilaan ohjattu ryhmä yltää ulottuvuuksiin, jonne kukaan ihminen ei yksinään nousisi. Yksilöissä oleva viisaus ryhmään yhdistyessään tuottaa moninkertaisen ymmärryksen asioista.

Työskentely toiminnallisin menetelmin ohittaa myös nopeasti älyllistämisen ja loogisen pohdiskelun. Osallistuessaan koko olemuksellaan jonkun teeman tutkimustyöhön ihminen voi huomaamattaan ohjautua itselleen merkittävän ja ajankohtaisen mentaalisen kysymyksensä äärelle. Psykodraamatyöskentelyn yllätyksellisyys ja intensiivisyys hämmästyttää aina sekä ryhmäläiset että ohjaajan. Ohjaajana elän intensiivisesti ryhmän rinnalla mukana. Aistin ja hengitän syntyvää ryhmäilmaa pyrkimyksenä luotsata ryhmän prosessia optimaaliseen suuntaan. Tehtäväni on auttaa ryhmää kokonaisuutena ihmettelemään, kokemaan ja oppimaan. Kokemuksellisesti jaetut tapahtumat jäävät voimakkaasti mieleen ja tuottavat oivalluksia vielä pitkään ryhmämatkan päätyttyäkin. Koskaan ei draamajakson alussa tiedä, mihin työskentelyssä päädytään. Tämä tekee työstä mielenkiintoisen, rikkaan ja ravitsevan.

Olemme olleet hyvin persoonallisissa maailmoissa, kun olemme rakentaneet näyttämöitä uusperhedynamiikan kysymysten tarkasteluun. On ollut monenlaista Pekkaa, Marjaa, Kaisaa ja Mikkoa, hyvää ja pahaa äitipuolta, renttuilevia exiä ja uusia pyrkyreitä. Näissä kohtaamisissa ja suhteissa osallistujat ovat mielenkiintoisella tavalla jakaneet sekä roolihenkilön että oman elämänsä tarinaa. Roolivalikoiman jakautuminen ryhmäläisten kesken yllättää aina. Ei ole sattumaa, että joku tulee valituksi lempeän mummon rooliin aina uudestaan ja uudestaan tai toinen saa leikkiä lapsen osaa kyllikseen. Kasautuessaan roolivalinnat kertovat ihmisten vahvimmin näkyvistä rooleista. Pitkässä ryhmäprosessissa ihmisten piilossa olevat, ns. alikehittyneet roolit tulevat haastetuiksi ja ihanteellisimmillaan auttavat kasvuun tarjoamalla mahdollisuuksia harjoitella uusissa rooleissa. Yksilöllisistä tarinoista muodostuu aina osallistujien kokemuksellinen totuus, jota psykodraamassa tulee jokaisen kunnioittaa. Tämä on mukanaolijoiden ehdoton ja luovuttamaton oikeus.

Kouluttajana olen jokaisen koulutusjakson jälkeen pysähtynyt ryhmätarinoiden äärelle.  Siihen ihmettelyyn ei väsy. Samalla se myös hiljentää ja pitää nöyränä. Ei ole sellaista menetelmää, joka kertoisi millaisista sävyistä ja nyansseista koostuisi kaikkia osallistujia täydellisesti palveleva kokonaisuus. Keskeneräisyyden ja ymmärryksen vajavuuden tunnustamisessa piilee viisauden paradoksi. Työ pitää valppaana ja haastaa jatkuvasti omaa spontaanisuutta. Arkipäivän mielekkyys lähtee tuoreuden kokemuksesta. Minulla on tämä päivä ja sen ainutlaatuiset hetket. Oikeuteni on elää ja toimia niissä ja tulla ravituksi eteen avautuvissa kohtaamisista. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensi vuonna alkavaa uutta koulutusta. Toivotan aiheesta kiinnostuneet ammattilaiset tervetulleiksi ainutlaatuiselle oppimismatkalle.

Seuraava koulutus toteutetaan Turussa Perhetalo Heidekenillä 2012. Lue lisää ja ilmoittaudu