Lapsen etu lainsäädännössä

Kirjoittanut Hilkka Huiskala, asianajaja, oikeustieteen lisensiaatti

Lapsen etu on lapsilainsäädännön johtava periaate. Lapsen etua käsitteenä ei ole yksiselitteisesti määritelty, sillä sen tarkka yksilöinti on mahdoton tehtävä. Lapsen etu on sidoksissa aina tiettyyn yksittäiseen tapaukseen ja tiettyyn lapseen. Kuitenkin lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on ratkaisu aina muotoiltava siten, että sen voidaan parhaiten katsoa toteuttavan lapsen etua kussakin tilanteessa. Vaikka suoranaista määritelmää lapsen edulle ei olekaan, toteuttaa lapsen etua lainsäädännössämme yli kolmekymmentä säännöstä. Tärkeimpiä lakeja lapsen edun kannalta ovat isyyslaki, laki lapseksiottamisesta, laki lapsen huollosta - ja tapaamisoikeudesta, laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta, laki lapsen elatuksesta ja lastensuojelulaki. Tämän lisäksi lapsen etua toteuttavat myös useat kansainväliset säännökset, joista tärkeimpänä voidaan pitää YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista.

Päävastuu lapsesta ja lapsen edun toteuttamisesta on lapsen huoltajilla. Lapsen huoltajat vastaavat lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta sekä hyvinvoinnista. Lapsen vanhemmat ovat lapsen huoltajia, mikäli lapsen vanhemmat ovat avioliitossa lapsen syntyessä. Jos vanhemmat eivät ole avioliitossa, tulee yksin lapsen äidistä lapsen huoltaja. Jos lapsen vanhemmat menevät keskenään avioliittoon lapsen syntymän jälkeen, tulee heistä molemmista lapsen huoltajia vihkimishetkellä, jos isyys on vahvistettu. Lapsen huolto voidaan uskoa myös ulkopuoliselle henkilölle mikäli siihen on lapsen kannalta erityisen painavia syitä ja lapsen etu tätä vaatii.

Lapsen etu korostuu silloin, kun lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä niihin liittyvistä kysymyksistä joudutaan päättämään tuomioistuimessa. Ratkaisuja lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta joudutaan tekemään lähinnä avio- ja avoerotilanteissa. Tällöin tuomioistuimen on päätettävä muun muassa siitä kumman vanhemman luona lapsi asuu, ovatko molemmat vanhemmat vai vain toinen lapsen huoltaja ja millainen oikeus lapsella on tavata toista vanhempaa. Näissä tilanteissa lapsen huollon ja tapaamisoikeuden toteuttamiselle on monenlaisia vaihtoehtoja, riippuen tilanteesta. Lapsi voidaan määrätä asumaan toisen vanhemman luona tai osittain molempien luona. Lapsi voidaan määrätä vanhempien yhteishuoltoon tai vain toisen yksinhuoltoon. Lapsen tapaamisoikeus voidaan järjestää monellakin tavalla kuten päivä- ja iltatapaamisina, viikonlopputapaamisina ja pidempinä ajanjaksoina. Normisto on joustava ja siksi tuomioistuimen ja viranomaisten harkinnan varaan jää paljon.

Laki sisältää kuitenkin yhden ratkaisuja sitovan säännöksen. Se velvoittaa siihen, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomio siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat tulevaisuudessa ja miten lapsen arkielämä parhaiten toteutuu. Huomioon otetaan kaikki seikat liittyen lapsen ja hänen vanhempiensa olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin.

Tuomioistuimen on usein vaikea saada tietoa kaikista lapsen etuun vaikuttavista asioista ja pääsääntöisesti asiasta pyydetään lausunto kunnan sosiaalilautakunnalta, joka objektiivisesti arvioi lapsen ja vanhempien olosuhteet sekä useimmiten antaa oman ehdotuksen parhaaksi järjestelyksi. Sosiaaliviranomaiset selvittävät vanhempien kykyä toimia huoltajana ja kasvattajana, lapsen ja vanhempien vuorovaikutusta ja tunnesuhteita sekä muita vanhempien olosuhteita kuten terveyttä, taloudellista tilannetta ja asumista. Myös lasta voidaan häneen ikänsä huomioon ottaen kuulla sosiaaliviranomaisten toimesta, jolloin lapselta tiedustellaan muun muassa hänen suhteestaan vanhempiinsa, missä hän haluaisi asua ja miksi, sekä selvitetään miten hän on mielipiteensä muodostanut. Lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen myös lapsen omilla mielipiteillä ja toivomuksilla voi olla merkitystä lapsen etua harkittaessa.

Lapsen huoltoon ja tapaamisiin liittyvissä riidoissa lapsen vanhemmilla on usein omat näkemyksensä siitä, mikä lapselle olisi parasta. On huomattava, että tuomioistuin ei ole millään tavalla sidottu vanhempien vaatimuksiin ja vaihtoehtoihin lapsen huollosta ja tapaamisesta, ja ratkaisu saattaa johtaa vanhempien oman käsityksen vastaiseen ratkaisuun. Lapsen ja vanhempien etu on kuitenkin eri asia. Tosin, vanhempien tekemä sopimus lapsen huollosta ja tapaamisesta on ensisijainen, jos sen ei katsota olevan vastoin lapsen etua.

Arvioitaessa sitä mikä lapsen etu esimerkiksi avioerotilanteessa on ja miten lapsen huoltajuuskysymys tulisi ratkaista, voidaan apuna käyttää laissa määriteltyjä huoltajan velvollisuuksia ja tehtäviä, joiden pohjalta voidaan arvioida sitä, mikä on kummankin vanhemman kyky huolehtia lapsesta. Huoltajalle asetut velvollisuudet ja tehtävät kuvastavat myös lapsen etua. Lapsella tulee jo yleisesti ottaen olla oikeus hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaan. Tämä kuvastaa ennen kaikkea sitä, että lapsen vanhempien on voitava turvata lapselle kasvuympäristö, jossa hän voi kasvaa ilman pelkoa ja alistumista lasta vaurioittavaan elämäntapaan. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Esimerkiksi erimielisyyksiä ei tule ratkaista väkivalloin ja alkoholinkäytön tulisi pysyä kohtuullisena. Tämän lisäksi lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Oppimiseen tarvitaan lapsen omaa halua ja innostusta.

Huollon tulee lisäksi turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Tämä on lapsen edun kannalta erityisen tärkeää. Esimerkiksi silloin, kun lapsi määrätään asumaan toisen vanhemman luona, on varmistuttava siitä, että tämä vanhempi pystyy varmistamaan sen, että lapsi säilyttää kosketuksensa myös toiseen vanhempaan ja sukulaisiinsa sekä ystäviin. Vanhempien tulisi puhua toisistaan arvoa antaen ja täten pyrkiä siihen, että lapsi säilyttää molemmista vanhemmista myönteisen kuvan. Lapselle tulee lisäksi turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapsen edun mukaista on, että hänen perushoidostaan huolehditaan. Tähän kuuluvat mm. ruoka, vaatetus ja puhtaus. Tämä konkretisoituu mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Lapsen hyvään kasvatukseen kuuluu ennen kaikkea se, että lapselle välitetään arvoja ja taitoja. Lapsen kanssa on tehtävä asioita yhdessä. Lapsen kasvatuksessa tulee huomioida lapsen omat tarpeet ja lapsen tulee saada osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, sillä lapsi kykenee jo pienestä pitäen ilmaisemaan tunteensa. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsi tarvitsee ihmisiä, joiden kanssa hän voi keskustella tunteistaan, haluistaan ja ajatuksistaan. Laki edellyttää lisäksi, että lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. Lasta on asteittain opastettava itsenäisyyteen.

Kuten voidaan huomata, ei lapsen etu ole määriteltävissä vain yhden tai muutaman tekijän avulla. Lapsen etu edellyttää kokonaisharkintaa, jossa kaikki lasta ja häntä ympäröivät seikat otetaan huomioon. Vaikka yksiselitteistä määritelmää lapsen edusta ei ole, takaa kattava lasta koskeva lainsäädäntö kuitenkin sen, että lapsen etu on lasta koskevien päätösten perusta.